Lapsilla on tapana tiputella silloin tällöin kysymyksiä, joista ensimmäisenä mieleen tulee vain "apua".

Tälläisiä kysymyksiä ovat ne, joihin et vastausta tiedä. Vaikeat kysymykset voivat olla oikeasti niin vaikeita, että niihin ei aikuisten maailmassa oikein moni uskalla edes perehtyä. Kuten kysymys, jonka esikoinen kysyi kerran kynttilälyhdyllä valaistussa saunassa mietteliäällä äänellä. Kysymys kuului: "kun avaruus loppuu niin mitä sen ulkopuolella on?" 

Tyydyin vastaamaan että ihan varmaksi sitä ei kukaan tiedä ja elämää ei sen pohtimiseen varmaan kannata käyttää.

Klassikoita vaikeista kysymyksistä ovat kysymykset, joihin ei ole hyvää vastausta. Näitä ovat esimerkiksi eroperheessä eroon liittyvät kysymykset kuten: "miksi sinä ja äiti erositte?" Vaikeaksi sen tekee se, että rehellistä vastausta ei lapselle voi antaa. Ei voi kertoa eroon johtaneita syitä suoraan vaan joutuu kiusallisen kovasti kaunistelemaan ja pyöristelemään, ettei tule vahingossa mustamaalanneeksi ex-puolisoa eli kysyjän rakasta äitiä.

Viimeksi vastasin, että ymmärsimme äidin kanssa että olemme onnellisempia erossa toisistamme.

Tänään törmäsin yh-isukkeja pelottavista kysymyksistä yhteen pelottavimmista, kun pikkuprinsessani kysyi telkkaria katsoessaan puolihuolimattomasti: "mitkä on kuukautiset?"

Vastasin hänelle näin: "Kun tyttö alkaa tulla siihen ikään, jossa vauvoja alkaa olla mahdollista saada, niin alkaa kerran kuussa vuotamaan verta. Siitä se kuukautinen sana tulee. Sillä verellä poistetaan käyttämättömät vauvansiemenet, ettei ne mene pahaksi - vähän kuin ruuat menee jääkaapissa pilalle. Ne suojat, joista mainoksessa puhuttiin, on pikkuisia vaipantapaisia, joita silloin käytetään, ettei se veri sotke vaatteita"

Olen aika ylpeä tuosta vastauksesta vaikka jouduinkin sitä täydentämään klassisella "kysy lisää äidiltä" lopetuksella.

Nyt tämä kaiken inhimillisen asiantuntija painuu unille, että jaksaa taas huomenna hätkähtämättä ottaa vastaan mitä tämä ihan antoisa arki tarjoaa. Hyvää yötä!

Suomessa on menossa kova buumi yhdistää kuntia ja uudistaa hallintoa. Syiksi kaivetaan kuntien kykyä tuottaa palveluita ja rahoittaa niitä. Laatikon ulkopuolisena ajattelijana sitä ihmetyttää miten suppealla näkemyksellä tilannetta yritetään korjata. Pohdin asiaa ja päädyin seuraavaan ratkaisuun. (Sipilä kun on seuraava pääministeri niin hänelle saa vinkata)

Kummallisvero ja sen vinoumat

Kuntien rahoitustapa on vanhentunut. Kunnallisverotus on muuttunut toimimattomaksi sen myötä, kun Suomi on keskittynyt kasvukeskuksiin. Huollettavia on runsaasti syrjäseuduilla ja veronmaksajia kasvukeskuksissa. Kunnallisveron kertymä on vahvasti vinoutunut, kun sitä verrataan kuluihin. Huollettavien laatukin vaikuttaa samaan suuntaan - maalla vanhukset ovat tyypillisesti entisiä emäntiä, joilla ei ole palveluidenmaksukykyä eikä verotettavia tuloja. 

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kunnallisveron suuruus vaihtelee vaarallisen paljon ja valtio joutuu silti tasaamaan verotuloja reilusti. Runsaan verokertymän alueilla rahaa riittää törsäämiseenkin (lue vaikka guggenheim selvityksiin) ja veronmaksajaköysissä vanhusvaltaisissa kunnissa ei edes välttämättömään.

Kunnallis(kummallis)verosta pitäisi siis luopua ja siirtyä tilanteeseen, jossa kunnat saisivat rahoituksensa kiinteistöveroista sekä valtionverotuksesta.

Kuntakoko ja tehtävät

Tällä hetkellä on vallalla ajatus, jossa tavoiteltua kuntakokoa määrittelevät palvelut, joiden tuottamiseen suurin osa Suomen kunnista on liian pieniä. Reseptinä tähän esitetään lähes yksinomaan kuntien liittämistä toisiinsa. Soteuudistus on tästä virkistävä poikkeus. Voisiko laajemminkin toimia toisin ja katsoa mitkä palvelut pitää poistaa kunnilta, jotta kuntaliitoksia ei tarvittaisi. Jos näin toimittaisiin niin kuntiin jäisi lähinnä vapaa-aika- ja sivistystoimet sekä infrastruktuurista huolehtiminen.

Tälläkin hetkellä nuo palvelut, jotka ovat liian suuria pienille kunnille, tuotetaan suuremmilla alueilla. Palvelutuottajina toimivat erilaiset kuntayhtymät, liikelaitokset, isäntäkunnat tai maakuntaliitto. Näistä viimeistä lukuunottamatta kaikissa on erilaisia päätöksenteon läpinäkyvyyteen ja tasapuolisuuteen liittyviä ongelmia. Samalla tuo monenkirjava palvelutuotanto tekee järjestelmästä vaikeasti hallittavan ja hahmotettavan sekä rankasti hallintoa paisuttavan ja kuormittavan.

Pienten kuntien vähentämistä on perusteltu kestävyysvajeella. Jos tarkastellaan kuntien palvelutuotannon hintaa niin huolissaan pitäisi olla aivan pienimmistä kunnista (alle 2000 asukasta), joissa kulut ovat korkeat asukasta kohti. Näissä kunnissa asuu kuitenkin niin pieni osa suomalaisista, että kestävyysvajeeseen se ei vaikuta käytännössä mitään. Todella huolissaan pitäisi sen sijaan olla niistä kunnista, joiden koko on yli 50000 asukasta, koska myös näissä kulut tilastojen mukaan karkaavat. Jos palvelutuotannon hinnan perusteella liian pienissä kunnissa asuu kansalaista prosentti niin liian isoissa kunnissa kolmannes.

Valtion tehtävät on siroteltu myös moninaisille aluejaoille ja ne vastaavat osin huonosti nykyistä paikallishallinnon kenttää. Valtion tehtävät voitaisiin helposti järjestää maakuntajaon mukaisin palvelualuein valtakunnallisissa virastoissa

Kunnista pitäisi siis tehdä viihtyvyys ja sivistyspalveluita tuottavia lähidemokratia-alueita ja muut palvelut tulisi keskittää maakuntiin, joiden määrän voisi rajata kymmeneen. Koska maakunnatkin ovat liian erilaisia reiluun verotukseen, tulisi rahoitus kerätä valtion verotuksessa.

Kuntien ja valtion tehtävien hoitamisen tehostamisesta on puhuttu paljon. Käytännössä keinona on ollut väen vähentäminen ja samojen tehtävien hoitaminen tai hoitamatta jättäminen pienemmällä porukalla. Jos oikeita säästöjä haluttaisiin, pitäisi uskaltaa karsia turhia tai lähesturhia palveluita ja suunnitelmia yms hallinnollista taakkaa pois. Samoin julkista palvelutuotantoa latistavaa sääntelyä pitäisi vähentää.

Jos laitos päättäisi tehostaa oikeasti hoitolaitoksen toimintaa esimerkiksi hankkimalla työtä helpottavaa ja nopeuttavaa tekniikkaa, pitää tämän silti pitää listoillaan yhtä monta työntekijää. Sama kehityksen jarrutin toimii kouluissakin. Tämän vuoksi Suomessa on tekniikan kehityksestä tippunut ja tehoton terveydenhoito ja sosiaalitoimi sekä luokkakokoon juminut koululaitos.

Vastarinta ja päätöksenteon vaikeus

Miksi järkeviä muutoksia ei kyetä tekemään? Koska niitä vastustavat vahvat keskuskunnat, jotka eivät halua luopua mistään, kunnallispoliitikot, jotka eivät halua luopua vallastaan ja lukuisat mut tahot jo pelkästään perinteisen muutosvastarinnan vuoksi.

Jos julkisen palvelutuotannon rakenteeseen halutaan puuttua keinona korjata kestävyysvajetta, tulisi kuitenkin uskaltaa ajatella uudelta pohjalta ja radikaalisti. Nykyinen kuntaliitosjumppa ei tuo säästöjä vaan byrokratiaa, kustannuksia sekä todella kalliiksi tulevia katkeroituneita kansalaisia.

Toki todennäköinen uhka on myös se, että joku puolue tekee tästä kaikesta perustuslaillisen ongelman ihan vaan sen vuoksi, että kenenkään hattuun ei ilmestyisi sulkaa. 

Yhteenveto

Muutoksenjälkeisessä Suomessa olisi kokolailla nykyinen määrä kuntia huolehtimassa alueensa viihtyvyydestä ja turvallisuudesta.

Suurimman osan nykyään kunnllisista palveluista tuottaisi kymmenen maakuntaa tai niistä kootut isommat sote-alueen kokoiset alueet. Palvelutuotannon ohjaus ei tapahtuisi teennäisillä henkilöstömitoituksilla vaan tulokseen kohdistuvilla tavoitteilla ja rajoilla. 

Kuntien rahoitus tulisi valtiolta, joka ainoana keräisi veroja. Verorahoitus jaettaisiin palvelutuotannon tarpeen mukaan. 

Valtiolla olisi palvelunsa kunkin maakunnan alueella mutta valtakunnallisiin virastoihin organisoituna. Valtion tehtävistä osa olisi siirretty uusille vahvoille maakunnille, joiden hallintotapa vastaisi nykyistä.

Ja näin Suomi pelastuisi, kehittyisi ja kaikki eläisivät pitkän elämänsä onnellisena loppuun asti.

Ennakkovaroitus - ajatusvirtaa - voi sisältää epäjohdonmukaisuuksia ja tarkastamattomia tai muistamattomia lähteitä.

 

Miksi joulua juhlitaan - miksi ja miksi nyt.

Kristinuskon synnyn jokainen muistaa - eka yksi mies (myöh. Jesse) seikkaili ikikriisialueella. Sitten sen kaverit muisteli vanhuksina Jessen metkut ja kirjoitti niistä kukin novellit, joista koottiin paljon myöhemmin novellikokoelma (uusi testamentti). Koska vastaavaan tyylilajiin (sekava sepustus) oli kirjoitettu aiemminkin, tehtiin tästä kokoelmasta jatko-osa likineuroottiselle sukukertomuskokoelmalle (vanha testamentti).

Joulun tarina

Joulu on Jessen synttäripäivä. Jee - hyvä Jesse. Harmi että löytyy myös Jessen kuolinpäivä eli pääsiäinen. Jesse jätti tämän maailman väkivaltaisesti nuorena kuten kaikki kovat jätkät (luetaan James Dean, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Curt Copain ja Janis Joplin). Jesse syntyi neitseellisesti, mikäli uskotaan Marian Joosefille kertoman tarinan siirtyneen vääntämättä sille paapalle, joka oli Jessen kaveri ja kirjoitti tarinan ylös. 

Joulun aika

Kirkko, joka syntyi paljon Jessen jälkeen ja joka vielä ei ole kuollut, keksi että pimeimpään vuodenaikaan vietettävä pakanajuhla on oivallinen ajankohta selvästi vähemmän kuin vuoden tarkkuudella määritellyille synttäreille - bileet valmiiksi ja kaikkea. Hieno valinta - ainakin täällä pohjoisessa on ihan sylettävän ahdistavan kamalaa ilman bileitä. Toinen hyvä bileaika eli keskikesänjuhla meni Jessen kastaneelle kaverille - kerran Jussille.

Lahjontaa

Kaikki ristityt - minä myös. (olen kastettu ja kaikkee) - kannamme nykyisen uskontomme (materia) aikaansaannoksemme Jessen synttärijuhliin. Näin teemme - paitsi ne jotka ovat jo liikaakin ahnehtineet - he menevät jakamaan kerran vuodessa köyhille soppaa. Jokatapauksessa kolmen viisaan miehen itsekkäästä kuninkaanlahjomisyrityksestä on tullut yleinen lähimmäistenlahjomisshow, joka edelleen ainoa alkuperäisenä osana Jessen kerrotusta syndiksestä jatkuu.

Mitä sitä juhlitaan

Kai sitä juhlitaan perustaa, jolle muita halveksiva, aikanaan orjuuttava ja yhä ylimielinen kulttuurimme on luotu. Uskontoa, jonka kukin päivitys on käytännöllisempi ja toimivampi hiukan paskamaisen ja ahneen käyttöön. Jessen alkuperäiset opit ovat kaukana siitä, mikä nykypäivänä vallitseen. Nyt rikas mies pääsee taivaaseen, kun jakaa soppaa kerran vuodessa tai ehtii pyytää syntinsä anteeksi ennen kuolemaa. Kusipäivimmät hyväksikäyttävät aidosti uskovia ja armoa ihan arkielämässään.

Minä juhlin lapsia ja tulevaisuutta - perinteitä ja jatkuvuutta

Meillä on kaikesta huolimatta hieno yhteiskunta ja sen osaksi kehittynyt sosiaalinen omatunto, joka suojaa lapsia, heikkoja ja luontoa. Sitä ei tuhonnut ihmiskeskeinen uskonta eikä ahneus. Se kestää nykyisetkin narsistit ja ajattelemattomat hölmöt. Nautin joulusta ja kaikesta juhlinnan tuomasta lämmöstä täällä pohjoisen maailman karuudessa. Ihanaa on nähdä itseä fiksumpien lapsien varttuvan siitä huolta pitämään.

Hyvää joulua hyvät ihmiset - uskontokuntiin katsomatta.

PS. Sinä kusipää, jolle uskonveljesi vannoi, että syntisi ovat anteeksiannetut, me muut emme niitä unohda ja jos joku kuoleman jälkeen sinua odottaa, niin tuskin hänkään niitä katsoo hyvällä - siis ahneutta häikäilemättömyyttä ja julmuutta.

PPS. Hali ja pusu teille kaikille muille! 

Keskustelu avioliittolaista kävi kuumana ja tulee varmasti jatkumaan. Avioliitto on kohtuullisen pitkä instituutio ja siihen koskeminen herättää suuria tunteita. Homoliitto, sukupuolineutraali avioliitto, tasa-arvoinen avioliittolaki - monta arvottunutta nimikettä asialle ja yhtä kantaaottavaa oli kieltää osan niistä käyttö tietyissä medioissa.

Avioliitto on aikanaan muodostanut suomalaisen yhteiskunnan rakennetta merkittävästi. Avioliitoilla turvattiin maanomistuksen pysyminen suvussa ja siirtyminen eteenpäin aikana, jona se merkitsi toimeentuloa. Sillä varmistettiin, että syntyvät jälkeläiset olivat omia aikana, jona ehkäisyä ei ollut. Tuolloin liitot päättyivät yleensä toisen kuolemaan.

Nykyään avioliitot päättyvät yleisesti onnellisemmin ja kaikki jäävät henkiin. Avioliiton keskipituus on 7 vuotta ja ennen tärkeä instituutio on menettänyt muutenkin merkityksensä. Samaan tapaan menneisyyteen on jäänyt valtion ja kirkon virallinen suhde. Silti uskonnolla perustellaan yhä myös maallista lainsäädäntöä.

Pohdin mielipidettäni tuohon lakialoitteeseen, kun kaverien profiilikuvia alkoivat peittämään tahdon tekstit. Kun kaikilla tuntui olevan mielipide. Sain muodostettua omani ja se on, että koko avioliitto pitäisi poistaa laista. Nyt laissa määritellään yhden uskonnon parisuhdekäsitys ainoaksi lailliseksi ja se jos joku on syrvivää. 

Jos lainsäädännöstä poistettaisiin avioliitto, pitäisi periminen hoitaa testamentein ja muut sen tuomat asiat sopimuksin. Parisuhteiden vahvistaminen uskonnoissa olisi luonnollisesti yhä laillista. Uskontoja vaan on useita ja käsityksiä parisuhteista samoin. Näkisimme Suomessa moniavioisuutta, erilaisia valoja, vihkimisiä ja menoja. Aika hienoa olisi ja Suomi olisi aidosti suvaitsevainen sallimalla kaikkien kulttuurien tavat.

Aamen. 

 

Symbioosiin

Luonnossa on lukuisia esimerkkejä eläinlajeista, jotka elävät symbioosissa. Lukuisia esimerkkejä löytyy myös loisista ja näillä on selvä ero. Symbioosi on ikään kuin sopimus, jossa eläinlajit lyövät hynttyyt yhteen niin että kummatkin hyötyvät - loissuhteessa toinen kärsii.

Ihminen on siinä mielessä outo eläinlaji, että se elää symbioosissa useiden eri eläinlajien kanssa. Ihminen lienee lajina altis hyödynnettäväksi. Kädellisenä ja puolustuskykyisenä se on ollut oiva kumppani useille eri eläinlajeille. Vastaavasti kokolailla kömpelö ja epätarkoituksenmukaisesti karvoittunut ihminen on hyötynyt eläimien läsnäolosta saamalla ruokaa ja lämmintä ylleen. 

Ihminen ja eläinlajit ajautuivat symbioosiin luultavasti kutakuinkin vapaaehtoisesti. Yhteistyön hyöty huomattiin molemmissa lajeissa ja yhteiselo syveni vuosituhansien aikana. Tuolloin ihminen koki olevansa osa luontoa ja koki henkisyyden kaikkialla. Luonnossa palvottiin monenlaisia elementtejä ja kumppani- sekä viholliseläimillä uskottiin olevan sielut.

Hyväksikäyttöön

Uskomuksilla ja uskonnoilla on ollut valtava merkitys ihmisen käytökseen. Suuri vaikutus sillä on ollut myös luontosuhteeseemme. Esi-isämme palvoivat vielä evoluutiomielessä hetki sitten puita, kiviä, karhuja ja lukuisia jumalia ja henkiä. Tuolloin koimme kai olevamme osa luontoa ja kunnioitimme sitä.

Sitten saapui kristinusko, joka nosti ihmisen ylimmäksi ja poisti eläimiltä sielut. Siinä sivussa meni sielut ajoittain myös vääräuskoisilta ja vihollisilta mutta ne on useimmissa uskontokunnissa palautettu. Eläimet sen sijaan saavat yhä olla sieluttomuuden tilassa lemmikkien taivailla flirttailua lukuunottamatta. 

Ihmisen ylentäminen johti automaattisesti alemmas jääneiden polkemiseen. Eläimistä tuli enemmän ja enemmän ihmisen palvelijoita ja tuotantoesineitä. Nykyään nuo ruokatuotannon raaka-aineet tuotetaan ja jalostetaan tehtaissa. Fileesuikaleen sielusta ei puhuta eikä silppuriin päätyvien pikkutipujen taivaasta puhuta. 

Huijattu kuluttaja

Hyötyeläimet ovat kadonneet meidän elinpiiristämme. Kaupungeissa tai maallakin taajamissa asuvat eivät enää edes näe eläimiä. Aiemmin Ihmisillä oli käsitys siitä miten eläimet elivät ja kuolivat ennen päätymistään pöytään. Nyt ruokamme on pakattu valmiiksi ja pakkauksiin painettu se mielikuva, joka sisällön elämästä halutaan meille välittää.

Suomestakin löytyy yhä maatiloja, joissa eläimillä on nimet ja emäntä osaa kertoa kunkin luonteen. Tiloja, joissa eläimille jutellaan ja joissa niistä ollaan huolissaan ja huolehditaan. Näitä on kuitenkin kokoajan vähemmän ja vielä enemmän pienenee niiden osuus kaupan valikoimassa. 

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää miten eläimet elävät osana ruokatuotantoamme ja pystyä edes suosimaan eettisesti kestävästi tuotettuja elintarvikkeita. Iso osa ihmisistä tosin päätyisi kasvissyöntiin ja korkeintaan nauttisi sen lisäksi munia ja maitoa, joka tulisi pieniltä perhetiloilta.

Entä lemmikit

Lemmikit tekevät positiivisen poikkeuksen esineellistämisestä - tai ainakin sieluttomuudesta ja alistamisesta. Usealla muuten luonnosta vieraantuneella on symbioottinen suhde esimerkiksi kissaan tai koiraan. Suhde näihin otuksiin on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että useimmat lemmikin hankkineistä pitävät kumppaniaan tuntevana ja luonteikkaana luontokappaleena. 

Mistä lemmikkien erityisasema johtuu. Luultavasti siitä, että ne ovat pysyneet luontaisessa symbioosissa ihmislajin kanssa. Tuota suhdetta ei ole tuotteistettu ja petetty. Tästä voi löytyä vastaus myös siihen, miten ruokamme voidaan tuottaa eettisesti kestävästi eläimien kanssa yhdessä. Se onnistuu yhdessä - silloin kun ihminen kokee hyötyeläimet osaksi omaa laumaansa ja tuntee ne. 

Ihmisellä on kaipuu yhteyteen eläimien kanssa. Lemmikit todistavat tämän mutta sama voima ajaa ihmisiä perustamaan pienkanaloita ja haaveilemaan omavaraisesta pientilasta maalla.

Itsekin haaveilen - mutta tyydyn toistaiseksi rapsuttamaan sielukasta parasta ystävää.