Lapsilla on tapana tiputella silloin tällöin kysymyksiä, joista ensimmäisenä mieleen tulee vain "apua".

Tälläisiä kysymyksiä ovat ne, joihin et vastausta tiedä. Vaikeat kysymykset voivat olla oikeasti niin vaikeita, että niihin ei aikuisten maailmassa oikein moni uskalla edes perehtyä. Kuten kysymys, jonka esikoinen kysyi kerran kynttilälyhdyllä valaistussa saunassa mietteliäällä äänellä. Kysymys kuului: "kun avaruus loppuu niin mitä sen ulkopuolella on?" 

Tyydyin vastaamaan että ihan varmaksi sitä ei kukaan tiedä ja elämää ei sen pohtimiseen varmaan kannata käyttää.

Klassikoita vaikeista kysymyksistä ovat kysymykset, joihin ei ole hyvää vastausta. Näitä ovat esimerkiksi eroperheessä eroon liittyvät kysymykset kuten: "miksi sinä ja äiti erositte?" Vaikeaksi sen tekee se, että rehellistä vastausta ei lapselle voi antaa. Ei voi kertoa eroon johtaneita syitä suoraan vaan joutuu kiusallisen kovasti kaunistelemaan ja pyöristelemään, ettei tule vahingossa mustamaalanneeksi ex-puolisoa eli kysyjän rakasta äitiä.

Viimeksi vastasin, että ymmärsimme äidin kanssa että olemme onnellisempia erossa toisistamme.

Tänään törmäsin yh-isukkeja pelottavista kysymyksistä yhteen pelottavimmista, kun pikkuprinsessani kysyi telkkaria katsoessaan puolihuolimattomasti: "mitkä on kuukautiset?"

Vastasin hänelle näin: "Kun tyttö alkaa tulla siihen ikään, jossa vauvoja alkaa olla mahdollista saada, niin alkaa kerran kuussa vuotamaan verta. Siitä se kuukautinen sana tulee. Sillä verellä poistetaan käyttämättömät vauvansiemenet, ettei ne mene pahaksi - vähän kuin ruuat menee jääkaapissa pilalle. Ne suojat, joista mainoksessa puhuttiin, on pikkuisia vaipantapaisia, joita silloin käytetään, ettei se veri sotke vaatteita"

Olen aika ylpeä tuosta vastauksesta vaikka jouduinkin sitä täydentämään klassisella "kysy lisää äidiltä" lopetuksella.

Nyt tämä kaiken inhimillisen asiantuntija painuu unille, että jaksaa taas huomenna hätkähtämättä ottaa vastaan mitä tämä ihan antoisa arki tarjoaa. Hyvää yötä!