Tälläisiä kysymyksiä ovat ne, joihin et vastausta tiedä. Vaikeat kysymykset voivat olla oikeasti niin vaikeita, että niihin ei aikuisten maailmassa oikein moni uskalla edes perehtyä. Kuten kysymys, jonka esikoinen kysyi kerran kynttilälyhdyllä valaistussa saunassa mietteliäällä äänellä. Kysymys kuului: "kun avaruus loppuu niin mitä sen ulkopuolella on?" 

Tyydyin vastaamaan että ihan varmaksi sitä ei kukaan tiedä ja elämää ei sen pohtimiseen varmaan kannata käyttää.

Klassikoita vaikeista kysymyksistä ovat kysymykset, joihin ei ole hyvää vastausta. Näitä ovat esimerkiksi eroperheessä eroon liittyvät kysymykset kuten: "miksi sinä ja äiti erositte?" Vaikeaksi sen tekee se, että rehellistä vastausta ei lapselle voi antaa. Ei voi kertoa eroon johtaneita syitä suoraan vaan joutuu kiusallisen kovasti kaunistelemaan ja pyöristelemään, ettei tule vahingossa mustamaalanneeksi ex-puolisoa eli kysyjän rakasta äitiä.

Viimeksi vastasin, että ymmärsimme äidin kanssa että olemme onnellisempia erossa toisistamme.

Tänään törmäsin yh-isukkeja pelottavista kysymyksistä yhteen pelottavimmista, kun pikkuprinsessani kysyi telkkaria katsoessaan puolihuolimattomasti: "mitkä on kuukautiset?"

Vastasin hänelle näin: "Kun tyttö alkaa tulla siihen ikään, jossa vauvoja alkaa olla mahdollista saada, niin alkaa kerran kuussa vuotamaan verta. Siitä se kuukautinen sana tulee. Sillä verellä poistetaan käyttämättömät vauvansiemenet, ettei ne mene pahaksi - vähän kuin ruuat menee jääkaapissa pilalle. Ne suojat, joista mainoksessa puhuttiin, on pikkuisia vaipantapaisia, joita silloin käytetään, ettei se veri sotke vaatteita"

Olen aika ylpeä tuosta vastauksesta vaikka jouduinkin sitä täydentämään klassisella "kysy lisää äidiltä" lopetuksella.

Nyt tämä kaiken inhimillisen asiantuntija painuu unille, että jaksaa taas huomenna hätkähtämättä ottaa vastaan mitä tämä ihan antoisa arki tarjoaa. Hyvää yötä!

Kummallisvero ja sen vinoumat

Kuntien rahoitustapa on vanhentunut. Kunnallisverotus on muuttunut toimimattomaksi sen myötä, kun Suomi on keskittynyt kasvukeskuksiin. Huollettavia on runsaasti syrjäseuduilla ja veronmaksajia kasvukeskuksissa. Kunnallisveron kertymä on vahvasti vinoutunut, kun sitä verrataan kuluihin. Huollettavien laatukin vaikuttaa samaan suuntaan - maalla vanhukset ovat tyypillisesti entisiä emäntiä, joilla ei ole palveluidenmaksukykyä eikä verotettavia tuloja. 

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kunnallisveron suuruus vaihtelee vaarallisen paljon ja valtio joutuu silti tasaamaan verotuloja reilusti. Runsaan verokertymän alueilla rahaa riittää törsäämiseenkin (lue vaikka guggenheim selvityksiin) ja veronmaksajaköysissä vanhusvaltaisissa kunnissa ei edes välttämättömään.

Kunnallis(kummallis)verosta pitäisi siis luopua ja siirtyä tilanteeseen, jossa kunnat saisivat rahoituksensa kiinteistöveroista sekä valtionverotuksesta.

Kuntakoko ja tehtävät

Tällä hetkellä on vallalla ajatus, jossa tavoiteltua kuntakokoa määrittelevät palvelut, joiden tuottamiseen suurin osa Suomen kunnista on liian pieniä. Reseptinä tähän esitetään lähes yksinomaan kuntien liittämistä toisiinsa. Soteuudistus on tästä virkistävä poikkeus. Voisiko laajemminkin toimia toisin ja katsoa mitkä palvelut pitää poistaa kunnilta, jotta kuntaliitoksia ei tarvittaisi. Jos näin toimittaisiin niin kuntiin jäisi lähinnä vapaa-aika- ja sivistystoimet sekä infrastruktuurista huolehtiminen.

Tälläkin hetkellä nuo palvelut, jotka ovat liian suuria pienille kunnille, tuotetaan suuremmilla alueilla. Palvelutuottajina toimivat erilaiset kuntayhtymät, liikelaitokset, isäntäkunnat tai maakuntaliitto. Näistä viimeistä lukuunottamatta kaikissa on erilaisia päätöksenteon läpinäkyvyyteen ja tasapuolisuuteen liittyviä ongelmia. Samalla tuo monenkirjava palvelutuotanto tekee järjestelmästä vaikeasti hallittavan ja hahmotettavan sekä rankasti hallintoa paisuttavan ja kuormittavan.

Pienten kuntien vähentämistä on perusteltu kestävyysvajeella. Jos tarkastellaan kuntien palvelutuotannon hintaa niin huolissaan pitäisi olla aivan pienimmistä kunnista (alle 2000 asukasta), joissa kulut ovat korkeat asukasta kohti. Näissä kunnissa asuu kuitenkin niin pieni osa suomalaisista, että kestävyysvajeeseen se ei vaikuta käytännössä mitään. Todella huolissaan pitäisi sen sijaan olla niistä kunnista, joiden koko on yli 50000 asukasta, koska myös näissä kulut tilastojen mukaan karkaavat. Jos palvelutuotannon hinnan perusteella liian pienissä kunnissa asuu kansalaista prosentti niin liian isoissa kunnissa kolmannes.

Valtion tehtävät on siroteltu myös moninaisille aluejaoille ja ne vastaavat osin huonosti nykyistä paikallishallinnon kenttää. Valtion tehtävät voitaisiin helposti järjestää maakuntajaon mukaisin palvelualuein valtakunnallisissa virastoissa

Kunnista pitäisi siis tehdä viihtyvyys ja sivistyspalveluita tuottavia lähidemokratia-alueita ja muut palvelut tulisi keskittää maakuntiin, joiden määrän voisi rajata kymmeneen. Koska maakunnatkin ovat liian erilaisia reiluun verotukseen, tulisi rahoitus kerätä valtion verotuksessa.

Kuntien ja valtion tehtävien hoitamisen tehostamisesta on puhuttu paljon. Käytännössä keinona on ollut väen vähentäminen ja samojen tehtävien hoitaminen tai hoitamatta jättäminen pienemmällä porukalla. Jos oikeita säästöjä haluttaisiin, pitäisi uskaltaa karsia turhia tai lähesturhia palveluita ja suunnitelmia yms hallinnollista taakkaa pois. Samoin julkista palvelutuotantoa latistavaa sääntelyä pitäisi vähentää.

Jos laitos päättäisi tehostaa oikeasti hoitolaitoksen toimintaa esimerkiksi hankkimalla työtä helpottavaa ja nopeuttavaa tekniikkaa, pitää tämän silti pitää listoillaan yhtä monta työntekijää. Sama kehityksen jarrutin toimii kouluissakin. Tämän vuoksi Suomessa on tekniikan kehityksestä tippunut ja tehoton terveydenhoito ja sosiaalitoimi sekä luokkakokoon juminut koululaitos.

Vastarinta ja päätöksenteon vaikeus

Miksi järkeviä muutoksia ei kyetä tekemään? Koska niitä vastustavat vahvat keskuskunnat, jotka eivät halua luopua mistään, kunnallispoliitikot, jotka eivät halua luopua vallastaan ja lukuisat mut tahot jo pelkästään perinteisen muutosvastarinnan vuoksi.

Jos julkisen palvelutuotannon rakenteeseen halutaan puuttua keinona korjata kestävyysvajetta, tulisi kuitenkin uskaltaa ajatella uudelta pohjalta ja radikaalisti. Nykyinen kuntaliitosjumppa ei tuo säästöjä vaan byrokratiaa, kustannuksia sekä todella kalliiksi tulevia katkeroituneita kansalaisia.

Toki todennäköinen uhka on myös se, että joku puolue tekee tästä kaikesta perustuslaillisen ongelman ihan vaan sen vuoksi, että kenenkään hattuun ei ilmestyisi sulkaa. 

Yhteenveto

Muutoksenjälkeisessä Suomessa olisi kokolailla nykyinen määrä kuntia huolehtimassa alueensa viihtyvyydestä ja turvallisuudesta.

Suurimman osan nykyään kunnllisista palveluista tuottaisi kymmenen maakuntaa tai niistä kootut isommat sote-alueen kokoiset alueet. Palvelutuotannon ohjaus ei tapahtuisi teennäisillä henkilöstömitoituksilla vaan tulokseen kohdistuvilla tavoitteilla ja rajoilla. 

Kuntien rahoitus tulisi valtiolta, joka ainoana keräisi veroja. Verorahoitus jaettaisiin palvelutuotannon tarpeen mukaan. 

Valtiolla olisi palvelunsa kunkin maakunnan alueella mutta valtakunnallisiin virastoihin organisoituna. Valtion tehtävistä osa olisi siirretty uusille vahvoille maakunnille, joiden hallintotapa vastaisi nykyistä.

Ja näin Suomi pelastuisi, kehittyisi ja kaikki eläisivät pitkän elämänsä onnellisena loppuun asti.

Miksi joulua juhlitaan - miksi ja miksi nyt.

Kristinuskon synnyn jokainen muistaa - eka yksi mies (myöh. Jesse) seikkaili ikikriisialueella. Sitten sen kaverit muisteli vanhuksina Jessen metkut ja kirjoitti niistä kukin novellit, joista koottiin paljon myöhemmin novellikokoelma (uusi testamentti). Koska vastaavaan tyylilajiin (sekava sepustus) oli kirjoitettu aiemminkin, tehtiin tästä kokoelmasta jatko-osa likineuroottiselle sukukertomuskokoelmalle (vanha testamentti).

Joulun tarina

Joulu on Jessen synttäripäivä. Jee - hyvä Jesse. Harmi että löytyy myös Jessen kuolinpäivä eli pääsiäinen. Jesse jätti tämän maailman väkivaltaisesti nuorena kuten kaikki kovat jätkät (luetaan James Dean, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Curt Copain ja Janis Joplin). Jesse syntyi neitseellisesti, mikäli uskotaan Marian Joosefille kertoman tarinan siirtyneen vääntämättä sille paapalle, joka oli Jessen kaveri ja kirjoitti tarinan ylös. 

Joulun aika

Kirkko, joka syntyi paljon Jessen jälkeen ja joka vielä ei ole kuollut, keksi että pimeimpään vuodenaikaan vietettävä pakanajuhla on oivallinen ajankohta selvästi vähemmän kuin vuoden tarkkuudella määritellyille synttäreille - bileet valmiiksi ja kaikkea. Hieno valinta - ainakin täällä pohjoisessa on ihan sylettävän ahdistavan kamalaa ilman bileitä. Toinen hyvä bileaika eli keskikesänjuhla meni Jessen kastaneelle kaverille - kerran Jussille.

Lahjontaa

Kaikki ristityt - minä myös. (olen kastettu ja kaikkee) - kannamme nykyisen uskontomme (materia) aikaansaannoksemme Jessen synttärijuhliin. Näin teemme - paitsi ne jotka ovat jo liikaakin ahnehtineet - he menevät jakamaan kerran vuodessa köyhille soppaa. Jokatapauksessa kolmen viisaan miehen itsekkäästä kuninkaanlahjomisyrityksestä on tullut yleinen lähimmäistenlahjomisshow, joka edelleen ainoa alkuperäisenä osana Jessen kerrotusta syndiksestä jatkuu.

Mitä sitä juhlitaan

Kai sitä juhlitaan perustaa, jolle muita halveksiva, aikanaan orjuuttava ja yhä ylimielinen kulttuurimme on luotu. Uskontoa, jonka kukin päivitys on käytännöllisempi ja toimivampi hiukan paskamaisen ja ahneen käyttöön. Jessen alkuperäiset opit ovat kaukana siitä, mikä nykypäivänä vallitseen. Nyt rikas mies pääsee taivaaseen, kun jakaa soppaa kerran vuodessa tai ehtii pyytää syntinsä anteeksi ennen kuolemaa. Kusipäivimmät hyväksikäyttävät aidosti uskovia ja armoa ihan arkielämässään.

Minä juhlin lapsia ja tulevaisuutta - perinteitä ja jatkuvuutta

Meillä on kaikesta huolimatta hieno yhteiskunta ja sen osaksi kehittynyt sosiaalinen omatunto, joka suojaa lapsia, heikkoja ja luontoa. Sitä ei tuhonnut ihmiskeskeinen uskonta eikä ahneus. Se kestää nykyisetkin narsistit ja ajattelemattomat hölmöt. Nautin joulusta ja kaikesta juhlinnan tuomasta lämmöstä täällä pohjoisen maailman karuudessa. Ihanaa on nähdä itseä fiksumpien lapsien varttuvan siitä huolta pitämään.

Hyvää joulua hyvät ihmiset - uskontokuntiin katsomatta.

PS. Sinä kusipää, jolle uskonveljesi vannoi, että syntisi ovat anteeksiannetut, me muut emme niitä unohda ja jos joku kuoleman jälkeen sinua odottaa, niin tuskin hänkään niitä katsoo hyvällä - siis ahneutta häikäilemättömyyttä ja julmuutta.

PPS. Hali ja pusu teille kaikille muille! 

Avioliitto on aikanaan muodostanut suomalaisen yhteiskunnan rakennetta merkittävästi. Avioliitoilla turvattiin maanomistuksen pysyminen suvussa ja siirtyminen eteenpäin aikana, jona se merkitsi toimeentuloa. Sillä varmistettiin, että syntyvät jälkeläiset olivat omia aikana, jona ehkäisyä ei ollut. Tuolloin liitot päättyivät yleensä toisen kuolemaan.

Nykyään avioliitot päättyvät yleisesti onnellisemmin ja kaikki jäävät henkiin. Avioliiton keskipituus on 7 vuotta ja ennen tärkeä instituutio on menettänyt muutenkin merkityksensä. Samaan tapaan menneisyyteen on jäänyt valtion ja kirkon virallinen suhde. Silti uskonnolla perustellaan yhä myös maallista lainsäädäntöä.

Pohdin mielipidettäni tuohon lakialoitteeseen, kun kaverien profiilikuvia alkoivat peittämään tahdon tekstit. Kun kaikilla tuntui olevan mielipide. Sain muodostettua omani ja se on, että koko avioliitto pitäisi poistaa laista. Nyt laissa määritellään yhden uskonnon parisuhdekäsitys ainoaksi lailliseksi ja se jos joku on syrvivää. 

Jos lainsäädännöstä poistettaisiin avioliitto, pitäisi periminen hoitaa testamentein ja muut sen tuomat asiat sopimuksin. Parisuhteiden vahvistaminen uskonnoissa olisi luonnollisesti yhä laillista. Uskontoja vaan on useita ja käsityksiä parisuhteista samoin. Näkisimme Suomessa moniavioisuutta, erilaisia valoja, vihkimisiä ja menoja. Aika hienoa olisi ja Suomi olisi aidosti suvaitsevainen sallimalla kaikkien kulttuurien tavat.

Aamen. 

Luonnossa on lukuisia esimerkkejä eläinlajeista, jotka elävät symbioosissa. Lukuisia esimerkkejä löytyy myös loisista ja näillä on selvä ero. Symbioosi on ikään kuin sopimus, jossa eläinlajit lyövät hynttyyt yhteen niin että kummatkin hyötyvät - loissuhteessa toinen kärsii.

Ihminen on siinä mielessä outo eläinlaji, että se elää symbioosissa useiden eri eläinlajien kanssa. Ihminen lienee lajina altis hyödynnettäväksi. Kädellisenä ja puolustuskykyisenä se on ollut oiva kumppani useille eri eläinlajeille. Vastaavasti kokolailla kömpelö ja epätarkoituksenmukaisesti karvoittunut ihminen on hyötynyt eläimien läsnäolosta saamalla ruokaa ja lämmintä ylleen. 

Ihminen ja eläinlajit ajautuivat symbioosiin luultavasti kutakuinkin vapaaehtoisesti. Yhteistyön hyöty huomattiin molemmissa lajeissa ja yhteiselo syveni vuosituhansien aikana. Tuolloin ihminen koki olevansa osa luontoa ja koki henkisyyden kaikkialla. Luonnossa palvottiin monenlaisia elementtejä ja kumppani- sekä viholliseläimillä uskottiin olevan sielut.

Hyväksikäyttöön

Uskomuksilla ja uskonnoilla on ollut valtava merkitys ihmisen käytökseen. Suuri vaikutus sillä on ollut myös luontosuhteeseemme. Esi-isämme palvoivat vielä evoluutiomielessä hetki sitten puita, kiviä, karhuja ja lukuisia jumalia ja henkiä. Tuolloin koimme kai olevamme osa luontoa ja kunnioitimme sitä.

Sitten saapui kristinusko, joka nosti ihmisen ylimmäksi ja poisti eläimiltä sielut. Siinä sivussa meni sielut ajoittain myös vääräuskoisilta ja vihollisilta mutta ne on useimmissa uskontokunnissa palautettu. Eläimet sen sijaan saavat yhä olla sieluttomuuden tilassa lemmikkien taivailla flirttailua lukuunottamatta. 

Ihmisen ylentäminen johti automaattisesti alemmas jääneiden polkemiseen. Eläimistä tuli enemmän ja enemmän ihmisen palvelijoita ja tuotantoesineitä. Nykyään nuo ruokatuotannon raaka-aineet tuotetaan ja jalostetaan tehtaissa. Fileesuikaleen sielusta ei puhuta eikä silppuriin päätyvien pikkutipujen taivaasta puhuta. 

Huijattu kuluttaja

Hyötyeläimet ovat kadonneet meidän elinpiiristämme. Kaupungeissa tai maallakin taajamissa asuvat eivät enää edes näe eläimiä. Aiemmin Ihmisillä oli käsitys siitä miten eläimet elivät ja kuolivat ennen päätymistään pöytään. Nyt ruokamme on pakattu valmiiksi ja pakkauksiin painettu se mielikuva, joka sisällön elämästä halutaan meille välittää.

Suomestakin löytyy yhä maatiloja, joissa eläimillä on nimet ja emäntä osaa kertoa kunkin luonteen. Tiloja, joissa eläimille jutellaan ja joissa niistä ollaan huolissaan ja huolehditaan. Näitä on kuitenkin kokoajan vähemmän ja vielä enemmän pienenee niiden osuus kaupan valikoimassa. 

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää miten eläimet elävät osana ruokatuotantoamme ja pystyä edes suosimaan eettisesti kestävästi tuotettuja elintarvikkeita. Iso osa ihmisistä tosin päätyisi kasvissyöntiin ja korkeintaan nauttisi sen lisäksi munia ja maitoa, joka tulisi pieniltä perhetiloilta.

Entä lemmikit

Lemmikit tekevät positiivisen poikkeuksen esineellistämisestä - tai ainakin sieluttomuudesta ja alistamisesta. Usealla muuten luonnosta vieraantuneella on symbioottinen suhde esimerkiksi kissaan tai koiraan. Suhde näihin otuksiin on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että useimmat lemmikin hankkineistä pitävät kumppaniaan tuntevana ja luonteikkaana luontokappaleena. 

Mistä lemmikkien erityisasema johtuu. Luultavasti siitä, että ne ovat pysyneet luontaisessa symbioosissa ihmislajin kanssa. Tuota suhdetta ei ole tuotteistettu ja petetty. Tästä voi löytyä vastaus myös siihen, miten ruokamme voidaan tuottaa eettisesti kestävästi eläimien kanssa yhdessä. Se onnistuu yhdessä - silloin kun ihminen kokee hyötyeläimet osaksi omaa laumaansa ja tuntee ne. 

Ihmisellä on kaipuu yhteyteen eläimien kanssa. Lemmikit todistavat tämän mutta sama voima ajaa ihmisiä perustamaan pienkanaloita ja haaveilemaan omavaraisesta pientilasta maalla.

Itsekin haaveilen - mutta tyydyn toistaiseksi rapsuttamaan sielukasta parasta ystävää.

Minusta ketään ei saa syrjiä.

Eduskunta päätti sitten laillistaa homoavioliitot, tasa-arvoiset avioliitot tai sukupuolineutraalit avioliitot.

Ihan sama - minusta laissa ei tarttisi olla sanaakaan avioliitoista.

Kirkot joutaisivat vihkimään ja ihmiset hoitamaan muut asiat sopimuksin ja testamentein.

Ja insinöörille noi "laillistettu parisuhde ja avioliitto" on kokolailla samaa kuraa... 

Sen sijaan minua kiinnostaa toinen asia - lapsilisien leikkaus.

Oli selvästi taktiikkaa laittaa tuo päätös samalle päivälle kuin tuo kohuaihe.

Media nielaisi aihetäkyn täysin ja jätti liki uutisoimatta sen, että lapsilisä tippuu reilun 8%!

Samaan aikaan kun kaikki kallistuu. :(

90-luvulta lapsilisän reaaliarvo on laskenut jo aiemmin kymmeniä prosentteja, kun palkkoja on korotettu ja sitä ei.

90- luvun lapsiperhe sai lisäksi vielä kotiapua - nyt tuo apu menee vanhuksille.

...ja rahat menevät "lastensuojeluun".

Lastensuojelu on sitä, kun kauan kituuttaneen ja sairauskierteissä kituvan perheen lapset viedään pois.

Tai katkeran exän ilmoituksen vuoksi vahditaan ihan hyvin pärjäävän perheen nakkikastikkeen tekotaitoa.

Toki lastensuojeluun ajautuu myös rahattomuuden, avuttomuuden ja pärjäämispaineiden musertamia oikeita asiakkaita.

Silti ajoissa auttaminen olisi halvempaa - muttei muodissa.

Hyi hyi KD, joka äänesti hallituksen mukana

Hyi hyi SDP, joka äänesti hallituksen mukana

Jep jep Kokoomus, joka sentään avoimemmin on pärjääjien puolella ja "reppanoita" vastaan...

Tänään tehtiin historiaa - ei vielä homoliitoissa, koska periaatteessa asia voi vielä kaatua.

Historiaa tehtiin siinä, kuinka vähällä puheella poljettiin suuria joukkoja lapsiperheitä.

Toivon tästä yhtä teemaa seuraaviin vaaleihin - ja odotan kuristamisen puolesta äänestäneiltä perusteluita.

Homolle onnittelut - lapsiperheet purkoon hammastaan hiljaa - jos media on näin tyhmää ja hallitus ovela...

Länsimaissa ollaan herätty ebolaan. Asiantuntijoista useimpien mielestä liian myöhään afrikkalaisten kannalta. Asiantuntijat ovat oikeassa ainakin niiden tuhansien kohdalla, jotka tautiin toistaiseksi ovat menehtyneet. kehittyneiden maiden heräämisen hitaus ei ole mikään uutinen eikä edes kiinnostava asia. Sen sijaan ajattelemisen aihetta on heräämisen syyssä ja ajoituksessa.

Riskiä arvioitaessa  todennäköisyyden ja seurausten lisäksi merkinnee sen sijainti

Kehittyneiden maiden avustusoperaatio ebolan kiusaamille alueille alkoivat, kun epidemia alkoi hallitsemattomasti leviämään ja uhkasi levitä afrikan ulkopuolelle. Ebola ja sen uhrit alkoivat kiinnostamaan merkittävissä määrin vasta kun tappava tauti uhkasi levitä länsimaihin. Julma mutta inhimillinen näkökulma loisti suomalaistenkin tiedotusvälineiden uutisoinnissa - palstamillimetrejä irtosi enemmän yhdelle Suomeen saapuneelle epäilylle kuin kymmenelle tuhannelle kuolleelle.

Pelottava ebola, jonka rikaskin voi saada

Afrikka on maanosa, jossa riehuu useita tappavia tauteja. Suomen ebolaepäillyllä oli malaria, joka tappaa kehitysmaissa julmasti useamman ihmisen kuin ebola ehkä ikinä ja sen ohella tuberkuloosi ja AIDS niittävät tehokkaasti kansaa. Miksi niitä vastaan ei taistella kuten ebolaa, vaikka lääkkeetkin olisi jo keksitty? Ebola tarttuu kaikenlaisiin ihmisiin ja sen saaneiden kuolleisuus on suuri. Se siis tarttuu myös länsimaiseen ihmiseen helposti, siihen ei ole rokotusta ja hoitokin on epävarmaa. Avustushanat aukaisi siis itsekkyys - pelko peikosta nimeltä ebola.

Tauteja ei tarvita

Afrikassa kuolee edelleen hirmuisia määriä lapsia aliravitsemukseen ja sen heikentäminä erilaisiin sairauksiin. Tuo ongelma oli jo silloin, kun itse olin lapsi. Tuolloin asia oli mielestäni enemmän esillä kuin nyt. Nykymaailma on jotenkin entistäkin itsekkäämpi ja tuo vaiva, johon rikkaan on liki mahdotonta ilman ulkonäkökeskeisiä ääri-ilmiöitä kuolla, on lähes unohdettu. 

Inhimillisyyttä yhteisvastuuta tarvitaan 

Uutisointia ohjaavat erilaiset arvot kuin ennen. Meillä uutisien aiheena olevat asiat eivät ennen niihin päätyneet. Nyt ihmisiä pelotellaan talouden luvuilla jotta voitaisiin tehdä kipeitä leikkauksia tulevan kasvun turvaamiseksi. Uutisointia on valtion lainankoroista ja luottoluokituksista - vientiteollisuuden näkymistä ja etenkin muutaman ahneen vaatimuksista. Väkisin tulee ajatus että yhteiskuntamme ainut tavoite on talouskasvu. Nyt ja tulevaisuudessa inhimillisyyden ja sivistyksen kasvu olisi onnellisuuden tavoittelussa tärkeämpää kuin kysynnän kasvattaminen ja siihen tuotannon kasvulla vastaaminen. Ilmastokin lämpenee, kunnes se alkaa haittaamaan itsekkäitä kulutustoiveitamme.

Mitä tässä voi ihmisyksilö tehdä?

Eipä sitä kummoisiin yksinkykene. Omalla kohdalla olen ajatellut kuluttaa vähemmän ja välittää enemmän - ennenkaikkea välittää tiedostamisen taidon seuraavalle sukupolvelle, joka nukkua tuhistaa vielä isinsä nauttiessa reilun kaupan kahvia.

Pelottava pahuus

Bloggaajat ja kolumnistit ryhtyivät kilvan arvuuttelemaan mitkä vastoinkäymiset saavat äidin tappamaan lapsensa. Yllättävän moni äityi jo pohtimaan mitä hirveyksiä tuo tappamaan ryhtynyt nainen oli joutunut kokemaan. Äitiys on Suomessa nostettu jalustalle, jolla oleva on jotenkin pyhä. Kusipäästä tai luonnehäiriöisestä va väkivaltaisesta ihmisestä siis oletetaan tulevan jotenkin täydellinen kun siittyminen tapahtuu.

Tuo ajattelu on uloitettu lakiinkin, mikä ymmärtää ja langettaa puolustuskyvyttömän vauvansa hengen riistävälle pienemmän tuomion kuin muille henkirikokseen syyllistyville. Ihmisille on vaikeaa hyväksyä että äiti voi olla paha, väkivaltainen tai ilkeä. Osittain tämä on laajennettu naisiin yleensä.

Uhriutuminen iskemättä

Parisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa on tutkittu paljonkin. Poliisin tutkittavaksi ja tuomiolle päätyvistä perheväkivaltatilanteista valtaosa on semmoisia, joissa mies on tekijänä. Kun kysely suunnataan perhettä sisältä seuraaville lapsille, muuttuu tulos. Vanhemmat ovat noiden selvitysten mukaan yhtä väkivaltaisia toisilleen. Mielenkiintoista on se, että äidit ovat noissa selvittelyissä niitä, jotka useammin kohottavat kätensä lasta kohtaan. 

Miksi väkivaltaisuus mielletään silti miesten toiminnaksi. Kun nainen hakkaa, potkii, raapii ja sylkee sekä heittelee esineitä, nähdään se jotenkin hyväksyttävänä. Nainen voi toimia näin vuosia ja suhteesta toiseen. Kun mies lopulta hermostuu ja kerran huitaisee tai vaikka vaan tönäisee, on hän naistenhakkaaja ja alhaisinta mitä tiedämme. Väkivaltainen nainen sen sijaan jatkaa uuteen suhteeseen ja käytöstään. Uudet vastaiskut seuraavat ja väkivaltainen nainen "uhriutuu" - termikin on asenteellisuudessa oksettava.

Täydellinen on aina epäilyttävää

Kuvaukset lapsensa kostoksi tappaneesta naisesta olivat haavoja aukirepivän tuttuja. Äiti oli sairaanloisen mustasukkainen ja kilahti silmittömään raivoon hetkessä. Olen läheltä seurannut tuommoista mutta ulospäin täydellistä äitiä. Haavoja auki repi juurikin se samankaltaisuus ja ne uhkaukset, joita aikanaan kuulin. Usein sydän syrjällään toivoin että uhkaukset eivät toteutuisi ja saisin vielä nähdä lapseni. 

Luonnehäiriön huomaa vain läheltä

Rakastuin aikanaan ihmiseen, joka oli hurmaava, ihana ja upea. Hän on sitä vieläkin jos kaverina nähdään. Parisuhteessa ja vanhemmuudessä hänen ominaisuutensa muuttuivat. Lapsuudesta juontanut persoonallisuushäiriö sai hänestä arvaamattoman, väkivaltaisen ja omistuksenhaluisen - ehkä enemmän vielä menettämisenpelkoisen. Rakkaimpien menettämistä hän ei pelännyt vaan kasvojen menetystä ja hylkäämistä. Täydellinen äiti ei voi epäonnistua eikä ilman häntä voi pärjätä. Ulospäin tämmöinen ihminen on täydellinen äiti - läheisille hirviö, jonka luota ei oikein uskalla edes paeta.

Irroittautumisenvaikeus

Menettämisenpelkoisesta ja epävakaasta ihmisestä ei ole helppoa erota. Meillä eroon auttoi ulkopuolisten puuttuminen. Päiväkodista ilmoitettiin että lapset olivat kertoneet äidin käytöksestä. Kun tämä tieto tuli äidin tietoon, suuttui hän ja poistui kasvojen menettämistä peläten - poistui asunnosta muttei elämästä. Persoonallisuushäiriöinen äiti ei ikinä hyväksy uutta rakasta entiselleen eikä sitä, että mies voi pärjätä lasten kanssa yksin. Elämässä hän ja lastensuojeluilmoitukset, mustamaalaaminen sekä uhkailu ovat kunnes lapset ovat aikuisia.

Kiitollisuus

Olen todella onnellinen vaikka tuomittuna sinkkuvanhemmuuteen. Rautavaaran kolari repi haavat auki ja sai käsittelemään kaiken uudelleen. Uudelleen läpikäyden moni asia loksahti kohdalleen. Elän onnellista elämää ihanien lasten kanssa. Jatkuvaan seuraamiseen ja häirintään olen jo tottunut ja se on jo luonteva osa elämääni. Jos jotain ei voi muuttaa, pitää rakastaa sitä mitä on. Amor Fati - rakasta kohtaloasi - muuta et voi ja vihaten sitä kärsit.

Surua

Ajatukset ovat olleet usein kahden miehen kohtalossa. Etupenkillä istuneen lapsen isässä ja bussissa istuneessa. Ensimmäinen näistä oli käynyt huoltajuuskiistan tuon tappajan kanssa ja on varmasti täynnä kysymyksiä sekä syytöksiä, joiden vastauksilla ei ole enää väliä. Bussissa istuneella noita maustaa vielä helposti pintaan kriiseissä pulpahtavat itsesyytökset.

Mielestäni kysymyksiä pitäisi olla enemmän niillä, jotka ylläpitävät äitimyyttiä laissa ja sen soveltamisessa. Isä kun on kiistoissa se kakkonen, jos nainen ei paljasta pahuuttaan. Tasa-arvon ja lasten edun eteen on vielä paljon tehtävää. 

Hiivin tänäänkin kuiskaamaan nukkuvien lasteni korvaan kuinka paljon heitä rakastan - omaa kohtaloani rakastaen.

PS. Kirjoitin tämän isoksi osaksi terapiakseni - ja voimaksi samassa suossa tarpoville...