Uhka ja sen huomaaminen

Länsimaissa ollaan herätty ebolaan. Asiantuntijoista useimpien mielestä liian myöhään afrikkalaisten kannalta. Asiantuntijat ovat oikeassa ainakin niiden tuhansien kohdalla, jotka tautiin toistaiseksi ovat menehtyneet. kehittyneiden maiden heräämisen hitaus ei ole mikään uutinen eikä edes kiinnostava asia. Sen sijaan ajattelemisen aihetta on heräämisen syyssä ja ajoituksessa.

Riskiä arvioitaessa  todennäköisyyden ja seurausten lisäksi merkinnee sen sijainti

Kehittyneiden maiden avustusoperaatio ebolan kiusaamille alueille alkoivat, kun epidemia alkoi hallitsemattomasti leviämään ja uhkasi levitä afrikan ulkopuolelle. Ebola ja sen uhrit alkoivat kiinnostamaan merkittävissä määrin vasta kun tappava tauti uhkasi levitä länsimaihin. Julma mutta inhimillinen näkökulma loisti suomalaistenkin tiedotusvälineiden uutisoinnissa - palstamillimetrejä irtosi enemmän yhdelle Suomeen saapuneelle epäilylle kuin kymmenelle tuhannelle kuolleelle.

Pelottava ebola, jonka rikaskin voi saada

Afrikka on maanosa, jossa riehuu useita tappavia tauteja. Suomen ebolaepäillyllä oli malaria, joka tappaa kehitysmaissa julmasti useamman ihmisen kuin ebola ehkä ikinä ja sen ohella tuberkuloosi ja AIDS niittävät tehokkaasti kansaa. Miksi niitä vastaan ei taistella kuten ebolaa, vaikka lääkkeetkin olisi jo keksitty? Ebola tarttuu kaikenlaisiin ihmisiin ja sen saaneiden kuolleisuus on suuri. Se siis tarttuu myös länsimaiseen ihmiseen helposti, siihen ei ole rokotusta ja hoitokin on epävarmaa. Avustushanat aukaisi siis itsekkyys - pelko peikosta nimeltä ebola.

Tauteja ei tarvita

Afrikassa kuolee edelleen hirmuisia määriä lapsia aliravitsemukseen ja sen heikentäminä erilaisiin sairauksiin. Tuo ongelma oli jo silloin, kun itse olin lapsi. Tuolloin asia oli mielestäni enemmän esillä kuin nyt. Nykymaailma on jotenkin entistäkin itsekkäämpi ja tuo vaiva, johon rikkaan on liki mahdotonta ilman ulkonäkökeskeisiä ääri-ilmiöitä kuolla, on lähes unohdettu. 

Inhimillisyyttä yhteisvastuuta tarvitaan 

Uutisointia ohjaavat erilaiset arvot kuin ennen. Meillä uutisien aiheena olevat asiat eivät ennen niihin päätyneet. Nyt ihmisiä pelotellaan talouden luvuilla jotta voitaisiin tehdä kipeitä leikkauksia tulevan kasvun turvaamiseksi. Uutisointia on valtion lainankoroista ja luottoluokituksista - vientiteollisuuden näkymistä ja etenkin muutaman ahneen vaatimuksista. Väkisin tulee ajatus että yhteiskuntamme ainut tavoite on talouskasvu. Nyt ja tulevaisuudessa inhimillisyyden ja sivistyksen kasvu olisi onnellisuuden tavoittelussa tärkeämpää kuin kysynnän kasvattaminen ja siihen tuotannon kasvulla vastaaminen. Ilmastokin lämpenee, kunnes se alkaa haittaamaan itsekkäitä kulutustoiveitamme.

Mitä tässä voi ihmisyksilö tehdä?

Eipä sitä kummoisiin yksinkykene. Omalla kohdalla olen ajatellut kuluttaa vähemmän ja välittää enemmän - ennenkaikkea välittää tiedostamisen taidon seuraavalle sukupolvelle, joka nukkua tuhistaa vielä isinsä nauttiessa reilun kaupan kahvia.