Symbioosiin

Luonnossa on lukuisia esimerkkejä eläinlajeista, jotka elävät symbioosissa. Lukuisia esimerkkejä löytyy myös loisista ja näillä on selvä ero. Symbioosi on ikään kuin sopimus, jossa eläinlajit lyövät hynttyyt yhteen niin että kummatkin hyötyvät - loissuhteessa toinen kärsii.

Ihminen on siinä mielessä outo eläinlaji, että se elää symbioosissa useiden eri eläinlajien kanssa. Ihminen lienee lajina altis hyödynnettäväksi. Kädellisenä ja puolustuskykyisenä se on ollut oiva kumppani useille eri eläinlajeille. Vastaavasti kokolailla kömpelö ja epätarkoituksenmukaisesti karvoittunut ihminen on hyötynyt eläimien läsnäolosta saamalla ruokaa ja lämmintä ylleen. 

Ihminen ja eläinlajit ajautuivat symbioosiin luultavasti kutakuinkin vapaaehtoisesti. Yhteistyön hyöty huomattiin molemmissa lajeissa ja yhteiselo syveni vuosituhansien aikana. Tuolloin ihminen koki olevansa osa luontoa ja koki henkisyyden kaikkialla. Luonnossa palvottiin monenlaisia elementtejä ja kumppani- sekä viholliseläimillä uskottiin olevan sielut.

Hyväksikäyttöön

Uskomuksilla ja uskonnoilla on ollut valtava merkitys ihmisen käytökseen. Suuri vaikutus sillä on ollut myös luontosuhteeseemme. Esi-isämme palvoivat vielä evoluutiomielessä hetki sitten puita, kiviä, karhuja ja lukuisia jumalia ja henkiä. Tuolloin koimme kai olevamme osa luontoa ja kunnioitimme sitä.

Sitten saapui kristinusko, joka nosti ihmisen ylimmäksi ja poisti eläimiltä sielut. Siinä sivussa meni sielut ajoittain myös vääräuskoisilta ja vihollisilta mutta ne on useimmissa uskontokunnissa palautettu. Eläimet sen sijaan saavat yhä olla sieluttomuuden tilassa lemmikkien taivailla flirttailua lukuunottamatta. 

Ihmisen ylentäminen johti automaattisesti alemmas jääneiden polkemiseen. Eläimistä tuli enemmän ja enemmän ihmisen palvelijoita ja tuotantoesineitä. Nykyään nuo ruokatuotannon raaka-aineet tuotetaan ja jalostetaan tehtaissa. Fileesuikaleen sielusta ei puhuta eikä silppuriin päätyvien pikkutipujen taivaasta puhuta. 

Huijattu kuluttaja

Hyötyeläimet ovat kadonneet meidän elinpiiristämme. Kaupungeissa tai maallakin taajamissa asuvat eivät enää edes näe eläimiä. Aiemmin Ihmisillä oli käsitys siitä miten eläimet elivät ja kuolivat ennen päätymistään pöytään. Nyt ruokamme on pakattu valmiiksi ja pakkauksiin painettu se mielikuva, joka sisällön elämästä halutaan meille välittää.

Suomestakin löytyy yhä maatiloja, joissa eläimillä on nimet ja emäntä osaa kertoa kunkin luonteen. Tiloja, joissa eläimille jutellaan ja joissa niistä ollaan huolissaan ja huolehditaan. Näitä on kuitenkin kokoajan vähemmän ja vielä enemmän pienenee niiden osuus kaupan valikoimassa. 

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää miten eläimet elävät osana ruokatuotantoamme ja pystyä edes suosimaan eettisesti kestävästi tuotettuja elintarvikkeita. Iso osa ihmisistä tosin päätyisi kasvissyöntiin ja korkeintaan nauttisi sen lisäksi munia ja maitoa, joka tulisi pieniltä perhetiloilta.

Entä lemmikit

Lemmikit tekevät positiivisen poikkeuksen esineellistämisestä - tai ainakin sieluttomuudesta ja alistamisesta. Usealla muuten luonnosta vieraantuneella on symbioottinen suhde esimerkiksi kissaan tai koiraan. Suhde näihin otuksiin on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että useimmat lemmikin hankkineistä pitävät kumppaniaan tuntevana ja luonteikkaana luontokappaleena. 

Mistä lemmikkien erityisasema johtuu. Luultavasti siitä, että ne ovat pysyneet luontaisessa symbioosissa ihmislajin kanssa. Tuota suhdetta ei ole tuotteistettu ja petetty. Tästä voi löytyä vastaus myös siihen, miten ruokamme voidaan tuottaa eettisesti kestävästi eläimien kanssa yhdessä. Se onnistuu yhdessä - silloin kun ihminen kokee hyötyeläimet osaksi omaa laumaansa ja tuntee ne. 

Ihmisellä on kaipuu yhteyteen eläimien kanssa. Lemmikit todistavat tämän mutta sama voima ajaa ihmisiä perustamaan pienkanaloita ja haaveilemaan omavaraisesta pientilasta maalla.

Itsekin haaveilen - mutta tyydyn toistaiseksi rapsuttamaan sielukasta parasta ystävää.